Suunnitelmat etenevät taas ja nyt on haettuna pomon pomolta hyväksyntä matkapäiville. Lähtö on siis joulukuun viidennen korvilla ja paluu suunnilleen tammikuun kuudestoista, minkä jälkeen tilanne on taas ihan auki. Pistin menemään kyselyä mahdollisista pidemmistä pesteistä, mutta inkkareilla on joku paikallinen loma tämän viikon loppuun ja tietoa heruu vasta ensi viikolla. Ei malttaisi odottaa.

Ensimmäinen reissu on kuitenkin nyt tiedossa ja varmistettu tapahtuvaksi, joten jonkinlaista edistystä on havaittavissa.

Palasin sairasloman jälkeen töihin, jossa oli poissaollessani toteutettu modern office -uudistus. Alunperin konseptiin kuului se, ettei kenelläkään ole dedikoitua istumapaikkaa, vaan kaikki paikat ovat kenen tahansa käytettävissä. Yösäilöksi jokaisella on kaappi, johon läppärit sun muut voi sijoittaa lukkojen taakse.

Eli kyllä. Aamulla pitäisi ensin roudata kaikki kamppeet kaapista pöydälle, joka sillä hetkellä sattuu olemaan vapaana. Jos tuuri käy, pöydällä on omaan läppäriin sopiva telakointiasema, mutta jos ei, kiskotaan johdot irti ja lyödään suoraan kiinni läppäriin. Lounaalla voi vielä käydä siivoamatta pöytää, mutta vähänkään pidemmän visiitin ajaksi pöytä pitäisi tyhjentää. Yöksi kaikki viedään takaisin kaappiin. Ei siinä mitään, jos kampetta on vähän ja työ luonteeltaan liikkuvaa, hyvähyvä.

Nythän on tietenkin niin, että speksaushenkilö Kukka-Matti Keskiverto istuu työpisteellään 85-90% ajasta Stetson-Harrison -menetelmällä laskettuna. Lisäksi hänellä on tyypillisesti auki pinkka erilaisia dokumentteja, joiden ristitulesta yritetään selvitä ehjin nahoin ja koota niiden viesti simppeleiksi lauseiksi. Dokumenttien plärääminen näytöltä on rasittavaa ja hidasta, joten ainakin tärkeimmät olisi hyvä printata paperille. Mikäli yhtälö vaikuttaa vielä liian yksinkertaiselta, mainittakoon että osastollamme kyseinen uudistus on tehty vielä siten, että istumapaikkaryhmät on jaettu 5-10 hengen tiimeille. Omasta ryhmästäni laskin neljältä työntekijältä ainakin kolme erilaista läppäriä, joille on tietty erilaiset telakatkin. Oman pöytäryhmän alueella olisi kuitenkin syytä pysyä.

Siitä huolimatta, että modern office -konsultit tekivät kyselyhaastatteluja ja tutkivat työpisteiden käyttöasteita, ohjeistus on edelleenkin tyhjentää oma pöytä lähtiessä ja vallata aamulla uusi paikka. Minkä hiton takia? Kun sopivia telakointiasemia on oman tiimin alueella hyvässä lykyssä kaksi, vaihtoehtona on vaihdella yhden kollegan kanssa päittäin tai tuhrata työaikaa johtojen virittelyyn. Kyllä on hienoa pilotoida kokeiluja, joista puuttuu kokonaan feedback-kanava.

Lyödäänkö vetoa, montako tyhjää pöytää näen huomenna hilpaistessani työmaalle puoli kasiksi?

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet varsinaista hullunmyllyä. Valmistuminen on enemmän kuin käsillä, kypsyysnäyte tänään ja sitten kaikki on kiinni viimeisen tentin tarkastajasta. Pippalot kai tässä pitäisi suunnitella pitävänsä.

Tuskin ehtii muste kuivua dippatyöstä, kun seuraava haaste odottaa jo nurkan takana. Näillä näkymin lähden Intiaan vielä tämän vuoden puolella ja viivyn kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. Homma konkretisoituu pikkuhiljaa, kun sieltä päästä kyselevät jo millaiseen lukaaliin haluan majoittua ja tarvinko esimerkiksi huonepalvelua(!) tai urheilumahdollisuuksia. Jänskättää ihan oikeasti.

Onhan tässä ihan hitosti järjesteltävää käytännön asioiden kanssa, mutta se on pientä. Eletään taas sellaisia muutoksen aikoja että huhhuh.

Jaa, tässä sitä taas ollaan. Yritetäänpä vähän saada asioita ajantasalle.

Kävin viime tiistaina uimassa. Uimakunto on selkeästi heikentynyt alkukesästä, mikä näkyi parhaiten seuraavan aamun jumituksessa. Statseja seuraavasti:

Aika 0:18
Light 0:00
Moderate 0:04
Hard 0:14
Max 183
Avg 166
Kcal 208, 30% fat
Matka 500m

Sittensä tuota. Dippatyölle tulee sidontalupa milloin hyvänsä ja aika on varattu Yliopistopainosta. Valmistumislappusia olen täytellyt jo ahkerasti.

Pankinvaihto on loppusuoralla ja uusi Visa taskussa. Vakuutukset vielä.

Jänismetsällä oli muuten kivaa, mutta siellä ei näkynyt jäniksiä.

Ensimmäinen työhakemus ei varsinaisesti vetänyt, mutta vika oli enemmän tarjotussa hommassa kuin hakijassa. Jatkoa kuitenkin seuraa.

Lähden vielä tämän vuoden puolella käymään Intiassa Korporaation kustannuksella. Rokotukset ja viisumit ovat työn alla. Työtehtävät reissussa ja vastaavanlaiset sivuseikat ovat vielä auki, mutta väliäkö sillä.

Käytiin sulkistelemassa Rakkaan ja kolmannen pyörän kanssa. Oli hupia pitkästä aikaa, vaikka huomenna tuntuneekin jaloissa ilkeästi. Stätsejä sitten:

Aika 0:59
Light 0:19
Moderate 0:22
Hard 0:18
Max 173
Avg 143
Kcal 520, 45% fat

Tässä sitä nyt ollaan. Dippa tarkistuksessa, työhakemus vetämässä, tentti tarkistuksessa, mmmmöööööh. Odotellessa surfaillaan netissä, koska Korporaatiokaan ei tarjoa sen kummempia aktiviteetteja juuri tällä hetkellä.

Kerrankin olisi aikaa vaikka ja mille, mutta pitää jähiä työmaalla valmiudessa. Ei voi tietää, milloin seuraava marssikäsky kajahtaa ja silloin taas meikäläistä viedään. Kotonakin olisi tekemistä.

BBC: 5-vuotias ampui vauvan

Kyllä iskä on ylpeä, varsinkin itsestään. Niinku, oikeasti.

Lyhyesti kerrottakoon, että dippatyö on viimeisillä tarkistuskierroksilla ennen painoon menoa ja viimeisestä kurssista odotellaan arvosanaa. Ensi viikoksi tiedeleirille, joten toivottavasti saan raapustukseni tarkistettavaksi tämän viikon aikana.

Olen myös hakemassa uutta työpaikkaa, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Ai joo, D etenee taas muiden hommien siirryttyä kesätauolle. Tänään olen taas takonut pitkän pätkän tekstiä simulaatioista ja niiden tuloksista, päivän lukemina 11536 sanaa 50 sivulla, 27 kuvaa ja neloskappale melkein kokonaan valmiina. Loma-TJ 2.

Kyllä tämä tästä, seuraavaksi kotiin väijymään talkoita sateen uhallakin.

Voi ärrinmurrinkeksikeletanattumarcobjurströmjalkahikipersekarvapahuksenpahus.

Eivvvvvv voissssss hyivvvvv eisssss voivvvvvv ÄRRRRRRRRRRR yöööööögh lol apua kevyt moottori pyörä lappeen Ranta onsenytstana mattiesko.

Voin kertoa, että harva asia aiheuttaa samanlaisia hylkimisreaktioita kuin huonot työkalut. Juuri nyt olen valmis luovuttamaan toisen kivekseni siitä hyvästä, että Lotus Notes poistuu maailmankartalta pysyvästi.

John Holmes kalpenee allekirjoittaneen otsan rinnalla.

Asiaa olisi kirjoitettavaksi asti ihan tuhona, mutta en minäkään joka paikkaan repeä. Työt on tehtävä, dippaa kirjoitettava, erinäisiä blogeja ylläpidettävä, kotia hoidettava jajajaja. Tiiättehän. Viimeisenä houkutteena tuli Korporaatiossa avattu aloitehanke, jossa olisi porkkanana tonnin palkintoja noin kerran kuussa. Sanottavaa riittää, joten niidenkin rustaamiseen saattaa upota hetki jos toinenkin.

Oli mukava huomata, että vastalakitetut ylioppilaat viihtyivät vielä meidän wanhojen käpyjenkin seurassa. Bileet jatkuivat pitkälle yöhön eikä kenellekään jäänyt jano, joten onnistunut ilta siitä saatiin.

Nyt rustaan tuon aloitteen, sitten töräytän vaatimusmäärittelyt hyväksytyiksi ja toivon mukaan sen jälkeen kerkeän vielä tutkailemaan dippatyötäkin vähän. Parempi sekin että on tekemistä kuin valittaa toimettomuutta.

Ohhoh. Tässähän on mennyt monta päivää ilman päivityksiä, mikä ei viikon kalenterin huomioonottaen ole mikään ihme. Menemistä ja tulemista on riittänyt, mutta ei siinä mitään pahaa ole.

FCFU jatkoi voittokulkuaan, vaikka allekirjoittanut olikin kentän sivussa hierrettyään jalkapohjansa liiallisella juoksemisella.

Dänissä on vaihteeksi havaittavissa pientä edistystä, mutta vauhti on pudonnut huomattavasti muiden työtehtävien tulviessa sisään Ovista ja Ikkunoista (tikkari sille joka hoksaa viittauksen). Osiot 4.5 ja 4.6 ovat vielä työn alla, kappale 5 puuttuu kokonaan ja jälkimmäiseen pitäisi tehdä oikeita töitäkin vielä, eli kesäkuulle alunperin asetettu deadline venähtänee syksyyn. Lomalla en aio nimittäin koskeakaan koko räpöstykseen.

Hitaasti mutta epävarmasti, kyllä se sieltä joskus. Vielä kun joku myis puolikkaan opintoviikon ettei tarvisi pelleillä kurssien kanssa.

Hienoa hommaa tämä diplomityön vääntäminen. Jos joku tänään kysyy, mitä teen työkseni, vastaus kuuluu seuraavasti:

=INDIRECT(ADDRESS(381+VLOOKUP(MOD($E395-INDIRECT(ADDRESS(367+VLOOKUP($C$400,$E$368:$E$378,1),6+F$366)),12),$E$381:$E$392,1),6+F$366))

Tämän synnytyksen jälkeen on hyvä siirtyä kotio.

Jotain hämärää on tapahtunut alkuviikosta, koskapa konseptit ovat vahvasti sekaisin. Mieliala heittelee edestakaisin, työteho ja -motivaatio pysyvät paikallaan yhtä kauan kuin humalainen ADHD-kolibri eikä mistään tahdo saada otetta. Yhtenä hetkenä on überiä ja toisena ihan hanurista, vailla sen näkyvämpää syytä. Ihmeellistä leijumista ja pööpöilyä.

Blogilista päivittyi, eikä hirvittävän paljon parempaan suuntaan. Linkit pienenivät ja suosikkilistan yksittäiset blogit vievät aiempaa enemmän tilaa, eli navigointi on enemmän nysväystä ja selaamista. Varsinkin pidemmänpuoleiset suosikkilistat käyvät vaikeiksi, jos päivittyneitä on paljon ja vähän siellä täällä. Toisaalta tuo esikatseluominaisuus ja merkitse luetuiksi -nappi ovat ihan tervetulleita uudistuksia. Tietokantojen sekoilustakin päästäneen piakkoin eroon.

D:n lisäksi töissä pitäisi hoitaa muitakin nakkeja, joista ensimmäinen törähti mailiboksiin eilen. Ensimmäinen vedos tuotoksesta olisi valmis, kun deadline on viikolla 22 (nyt on vko 19). Eiköhän se tuossa sivussa valmiiksi tule, varsinkin kun ajattelin soveltaa paria ideaa joilla olisi tarkoitus nopeuttaa tuontyyppisten töiden julkaisuaikataulua.

Huhhuh.

Kaksi päivää ha melkein 20 tuntia jatkuvaa dippatyön kirjoittamista toimistokuutiossa, johon ei aurinko paista. Huono ilma, istuminen ja jatkuva aivojen raksutus imevät mehut miehestä, ei sille mitään voi. Niska jumittaa ja väsyttää niin pirusti, vaikka kuinka yrittäisi syödä kuudesti päivässä ja nukkua keretessään. Sitä vain aina hoksaa että pitää tehdä sitä ja tehdä tätä, eikä malta lopettaa kun vauhtiin on päässyt. Ensi yönä otan vahingon takaisin.

Olen painanut nyt duunia sen verran paljon, että huomenna ei tarvitse enää naamaansa Korporaatiolla näyttää. Niinpä käyn kaupungilla hoitamassa asian tai pari, parkkeeraan kumijalan Hänen pihaansa ja veivaan munamankelilla sentteriin ruskettamaan kitalakea. Se on nyt ansaittu, jumankekka.

D porskuttaa, vaikkakin tämä päivä meni iloisen numeronpyörittelyn parissa. Koko päivän ähräyksestä oli lopputuloksena nätti taulukko, joka pääsi D:n sivulle koristamaan tilastoja. Ehkä kannatti, ehkä ei, sen näkee myöhemmin. Toinen samanlainen vielä edessä, mutta se on simppelimpi väsätä.

Kalijaa. Nyt. Ja huomenna.

Tämän päivän urakka alkaa olla pulkassa. Ilmaannuin mestoille reilut 10 tuntia sitten, olen kirjoittanut koko päivän ja materiaalia on syntynyt lisää ihan mukavasti. Vielä mietityttää, onko D:ssä soveliasta käyttää pseudokoodia, mutta jätinpä se sinne kuitenkin toistaiseksi. Tulee kommenttia jos tulee.

Sanoja on nyt 7290 ja sivuja 33, eli kyllä tämä etenee. Huomenna vielä pitkä päivä ja sitten voi rauhassa keskittyä Wapun viettoon.

Tämä oli taas niitä aamuja, kun käyntiin pääseminen kestää ja kestää. Kroppa on kipeänä ja silmät puolitangossa, aivojen mukanaolosta en viitsi edes aloittaa. Ja tässä muka pitäisi Dannya kirjottaa, right.

Tämä ja seuraava viikko ovat aikatauluiltaan puhdasta kuolemaa. Töiden jälkeen kerkeää olla maksimissaan tunnin kotona, sen jälkeen kiiruhdetaan rikutreeneihin ja niistä kotiudutaan kympin aikaan. Suihku, unta ja om start, toistetaan kunnes viikonloppu tai yliväsymys korjaa satoaan.

Olen nyt 20 minuuttia yrittänyt tajuta, mitä ensimmäisessä avaamassani työmailissa sanotaan. Yksittäiset sanat hahmottuvat, mutta asiatekstin ymmärtäminen on vielä täysin ylivoimaista. Pää on ihan jäässä. Onneksi tästä hommasta maksetaan kuukausi- eikä urakkapalkkaa.

Mainittakoon editinä vielä, että uudenkin työkoneen saa kaatumaan. Olisi se parempaankin väliin voinut tapahtua, kiitos kysymästä.

Ärkele.

Pahin väsy ja rikkonaisuus meni eilen ohi. Tärkeimpinä tekijöinä olivat tukeva ruoka, fyysisesti riittävän kevyt puuhailu ja riittävä ajatuksenlento rikutreenien naurunremakassa. Catesbyn hillitön imitaatio Kummelin biologiaa opettavasta rehtorista reväytti useammankin katsojan vatsalihakset sellaiseen kuntoon, että salilla ei pahemmin tarvitse käydää pariin viikkoon. Se jos mikä oli rentouttavaa ja vei ajatuksia muualle arjen kiireestä. Shoppailu piristi myös, kävin poimimassa Tissikukkulan alennusmyynneistä uuden repun ja lautakengät kohtalaisen edullisesti. Huomenna katsomaan pianoa kotiin.

Painonhallinta toimii, ja viimeksi punnitusta 66 kilosta on edetty kuuden voipaketin verran. Ruokavalio, liikunta ja riittävä uni ovat hyväksi, vaikka viimeisin onkin ollut vähän huonolla tolalla muutaman yön ajan. Viime yö oli jo parempi, heräsin vain aamulla ennen kuutta enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Tulin sitten töihin ja viimeistelin ensimmäisen työversion D:n toisesta luvusta, joka on siis ensimmäinen valmistuva kokonaisuus. Ykköskappaletta on vähän vaikea kirjoittaa ennen muita, koska siinä kerrotaan mitä työ pitää sisällään. Toivottavasti ohjaajat vaivautuvat tällä kertaa lukemaan heille lähettämäni kappaleet, jotta voin laittaa ne eteenpäin yliopistolle.

Tekisi mieleni uimaan, mutten ole varma riittääkö kropassa potku. Menemistä riittää taas iltaysiin-kymppiin asti, unta on takana tavallista vähemmän ja niin edelleen. Saas nähdä.

Huhhuh. Eilinen vapaapäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen, siitä kiitos Ohjaajalle. Tänään jo vähän paremmin voimin taas.

Kulunut viikko oli rankin koko keväänä, fyysisesti ainakin. Tuli tehtyä ympäripyöreitä päiviä, oltua jatkuvasti liikenteessä, piipahdettua salilla, juostua, painittua, juhlittua ja ties mitä muuta. Kroppa huutaa hallelujaa kaiken rasituksen jälkeen, eikä unikaan tahdo tulla silmään. Yöt ovat olleet katkonaisia ja aamut vaikeita, mutta kyllä niiden kanssa on vielä pärjätty. Ikävintä on heräily kesken unien, enkä ole moneen yöhön nukkunut yhtäjaksoisesti yli neljää tuntia (okei, kemiallista unta la-su -yönä).

Osansa tekee varmasti rankan viikonlopun aiheuttama nestehukka, huono syöminen ja pienehkö stressinpoikanen kaiken juoksemisen aiheuttamana. Diplomityö on jäljessä aikataulusta, pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Tällä viikolla on pakko tinkiä liikunnasta, koska muuten en kerkeä palautua koskaan. Sormet ja varpaat ristiin, että nuppi pysyy kasassa.

Nälkä. Hyvä merkki siitä että kroppa haluaa yleensäkin toipua kaikesta rasituksesta. Toivon mukaan työmaaruokala tarjoaa jotain ravitsevaa ja hyvää tänään.

Edit: Tällä hetkellä D:ssä on 2901 sanaa 23 sivulla, mutta noin puolet noista sivuista on vielä runkoa, sisälmysluetteloa ja vastaavia. Tekemistä piisaa siis vielä vaikka ja kuin, mutta työ onneksi etenee edes vähän.

Mainitsenpa tässä ohimennen, että työnteko ei pahemmin kiinnosta. Työkone on pysynyt pitkästä aikaa koko päivän pystyssä, mutta pelko työn häviämisestä bittiavaruuteen syö motivaatiosta viimeisetkin rippeet. Tunnin päästä alkaa onneksi viikonloppu ja pääsen taas kahdeksi päiväksi tästäkin laitoksesta. En nimittäin erityisemmin viihdy täällä.

Työpäivä alkoi mielenkiintoisesti. Tulin töihin autokyydillä, vaikka pyörätietä matkaa olisi ollut puolet vähemmän ja aikaa olisi kulunut enintäänkin saman verran. Kun vihdoin pääsin työpisteelle asti, ensimmäisenä tervehti BSOD ja seuraavana vasta Kämppis, jonka kanssa olen jakanut työhuoneen viime kesästä. Kämppiksen suhtautuminen tuntuu muuttuneen varautuneemmaksi sen jälkeen, kun olin vuodenvaihteen pois töistä, mikä ei ainakaan paranna ilmapiiriä. Kitissen työpaikkaviihtyvyydestä kattavammin joskus toiste.

Työkoneen boottaus kestää perinteisesti pienen ikuisuuden, kuten tämän puljun laitteilla aina. Päivän ensimmäinen (todennäköisesti myös viimeinen) työkuvio olisi vängätä diplomityöaiheesta etelän miesten kanssa, mikä ei kiinnosta pätkääkään. Luen siis blogeja ja rääyn irkissä, jottei tarvisi koko aikaa ärsyyntyä tuosta.

Laskiaismäki houkuttelisi lievästi, mutta saapa nähdä miten töiltään joutaa.