Noin.

Tiedeleiri on nyt takana ja sen aiheuttamaa univelkaa nukutaankin pois koko viikonloppu. Onneksi on Kulta ja kainalo <3<3

Harmi, että maailmanloppu meni leireillessä sivu suun.

Kissat hoidossa, check.
Reppu pakattu, check.
Leiriohjelma muistissa, check.
Sääennusteet lupaavat plussakelejä, check.

Vielä pitää heitellä kenkiä ja ulkokampetta kyytiin, kiskoa kamat niskaan ja päräyttää Kalajoelle. Takaisin perjantaina ja sitten suht suorilta Luotoon paukuttelemaan.

Näin vietetään oikeaoppinen loma: mennään töihin!

BBC: 5-vuotias ampui vauvan

Kyllä iskä on ylpeä, varsinkin itsestään. Niinku, oikeasti.

Lyhyesti kerrottakoon, että dippatyö on viimeisillä tarkistuskierroksilla ennen painoon menoa ja viimeisestä kurssista odotellaan arvosanaa. Ensi viikoksi tiedeleirille, joten toivottavasti saan raapustukseni tarkistettavaksi tämän viikon aikana.

Olen myös hakemassa uutta työpaikkaa, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Olin sitten melkein viikon pois, enkä tiedä mistä aloittaa tai mihin lopettaa selostus tapahtuneesta. Taitaa olla parempi jättää yksityiskohtaiset selostukset kokonaan väliin.

Olin siis tiedeleirillä, jonka osallistujina oli 40 hakemusten perusteella valittua ysiluokkalaista tyttöä ja poikaa. Porukka on hyvin valikoitunut otos ikäluokastaan, motivaatio korkealla ja osaaminenkin sitä luokkaa, että minultakaan ei löytynyt vastauksia kaikkiin kysymyksiinsä.

Näiden kullannuppujen kanssa sitten vietettiin aikaa 14-16 tuntia vuorokaudessa. Jengi pääsi suunnittelemaan ja toteuttamaan tuulivoimalan, tunnistamaan erilaisia kemiallisia yhdisteitä, rakentamaan sanomalehtitornin ja ties mitä muuta. Minä puolestani pääsin kokeilemaan siipiäni luennoitsijana, eikä ensiyritys ollut yhtään hullumpi. Powerpoint kusi ja puolet taulukoista oli kadonnut bittiavaruuteen, minkä tietysti huomasin vasta kyseisten kalvojen lävähtäessä koko luokan silmille. Hätäratkaisuna piirtelin saman tiedon sitten fläppitaululle ja taas mentiin. Aika loppui kesken, mutta lupasin toimittaa kalvot kaikille halukkaille sähköpostilla ja nimiä kertyikin listaan melkein kaksikymmentä. Esitystä seurasi muksujen lisäksi aika monta rutinoitunutta opettajaa, jotka kukin vuorollaan kävivät taputtelemassa selkään onnistuneesta debyytistä.

Leiri oli jälleen kerran hieno kokemus ja siitä jäi paljon mukavia muistoja. Viime yönä tuli tempaistua 13 tuntia unta, mikä kertokoon jotain touhun fyysisestä rasitustasosta. Mieli on levännyt senkin edestä, kun on saanut seurata ahkeraa työskentelyä, syödä hyvin, nauraa makeasti, vaivata aivojaan ja nähdä nuorten loputonta kekseliäisyyttä projektitehtävien ja yöjuoksujen toteuttamisessa.

Väsy, mutta hyvä fiiwis. Illalla pitää käydä syömässä firman piikkiin ja vilkuilemassa Eppu Normaalia siinä sivussa. Saapa nähdä kauanko siellä jaksaa.