Uusi Suomi: Miesten pahimmat seksivirheet

Kyllä sitä taas ollaan niin kaikkitietäväistä. Mitä jos vaihteeksi listattaisiin naisten pahimpia seksivirheitä?

Virhe 1: Tiedät, mitä mies haluaa
Naiset usein luulevat automaattisesti tietävänsä, mitä miehet haluavat. Aiemmat kokemukset tai intuitio eivät kuitenkaan päde, koska jokainen mies on erilainen. Tämän takia myöskään naistenlehtien vinkit eivät toimi.

Virhe 2: Sinulla on kaikki, mitä mies tarvitsee
Jotkut miehet eivät voi saada orgasmia pelkällä panemisella. Naisten keskuudessa yleinen luulo on, että jotain on vialla, jos mies ei laukea yhdynnässä.

Sinun tulisikin suhtautua suuseksiin, keinovaginoihin, pornon katseluun ja masturbointiin assistentteina eikä uhkina.

Virhe 3: Seksi tuntuu samalta naisesta ja miehestä
Naisilla tuntuu olevan asiantuntijoiden mukaan harhaluulo, että samat asiat tuntuvat miehestä ja naisesta hyvältä. Tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Itse asiassa monet miehet pitävät enemmän suuseksistä kuin yhdynnästä.

Virhe 4: Tunnet miehen anatomian
Useimmat naiset tietävät, mikä penis on ja mistä sen löytää. Mutta se ei tarkoita, että nainen ymmärtäisi asian. Asiantuntijoiden mukaan naisissa kuitenkin elää sitkeästi käsitys, että miehen pitäisi saada orgasmi yhdynnässä. Suurelle osasta miehiä yhtälö ei kuitenkaan toimi.

Virhe 5: Kova = kiihottunut
Vastoin yleisiä uskomuksia ei pidä paikkaansa, että kiihottunut mies olisi aina kovana - ja toisinpäin. Erektioon vaikuttavia tekijöitä on monia, ja kiihottuminen on vain yksi muiden joukossa. Miehen kiihottuminen ei ole suoraan kytköksissä seisokkiin, vaan se on tulkittava muista merkeistä.

Virhe 6: Kaikki miehet pitävät äänekkäistä naisista
Mies ei välttämättä halua, että nainen yrittää pitää tietynsuuruista ääntä seksin aikana. Keinotekoinen ääntely on epäkunnioittavaa eikä kerro mitään siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei.

(Kyllä, nämä on julkaistu toisaallakin, mutta sielläkin minun kirjoittaminani)

HS: Apteekin seksilelut poikivat syrjintäkanteluita Ruotsissa

No voi vitun vittu taas kerran.

Ensinnäkin olisi mielenkiintoista kuulla, miten apteekki määrittää "riittävän hyvälaatuisen". Pitääkö lelun olla tietyn näköinen, täyttää jotain hämäräperäisiä terveysnormeja vai täh? Miksi esimerkiksi Fleshlight ei kelpaa? Tai Aneros?

Saatan olla totalitäristen ideologioiden kyllästämä jääräpää, mutta minun nenääni täällä haisee juuri tuo, mitä kanteen nostajat arvelivat, eli naisen seksuaalisuuden kohottaminen miehen seksuaalisuuden yläpuolelle. Kertokaa toki, jos keksitte muita järkeenkäypiä selityksiä.

Toiseksi ei voi kuin ihmetellä, miten kukaan vatipää voi perustella kanteiden hylkäystä sillä, että "lelut ovat yhtälailla niin naisten kuin miestenkin ostettavissa" ja "tuotteista ei myöskään peritä eri hintaa, olipa ostaja mies tai nainen". Olisiko vastaus sama, jos festareilla korvattaisiin kaikki Bajamajat pisuaareilla ja vedottaisiin istumakäymälän huonompaan laatuun?

Tasa-arvoa my ass.

Koska työnteko ei tänään selkeästikään onnistu, paasaan jälleen kerran rakkaasta tasa-arvoaiheesta. Katsokaapas, näin:

HS.fi tarjosi mainion avauksen keskustelulle, josta heräsi ajatuksia. Tunnettuna humanistina ja ihmisoikeustaistelijana päätin jakaa ne kaikille.

Voiman ja vastavoiman periaate on huono lähtökohta tasa-arvokeskustelulle, koska ihmisten hyvinvointi ei ole nollasummapeliä, jossa yhden voitto on toisen tappio. Tämänkertaisessa paasauksessani pyrin hakemaan näkökulmaa, jossa ainaisen kilpailun sijaan painotettaisiin kaikkien etuun.

Alkajaisiksi vanha murheenkryynimme, asevelvollisuus. Unohdetaan hetkeksi maanpuolustuksellinen näkökulma ja oletetaan, että uskottava armeija saataisiin kasaan siten, että kenenkään ei tarvitsisi uhrata vuotta elämästään vasten tahtoaan (vaikka palkka-armeijalla). Miehiin kohdistuva etu on ilmiselvä ja nollasumma-ajattelun mukaan asevelvollisuuden poistaminen on siis naisilta pois. Onkohan sittenkään?

Vaikka jätettäisiin huomiotta poistuvan välivuoden vaikutus opintoihin tai työhön ja sitä kautta miehen parempi kyky elättää perhettä osaltaan, asepalveluksen poistaminen avaisi ensisijaisesti ovia uudenlaiselle asenne- ja tapakulttuurille. Vanhakantainen machomiehen malli esiintyy selvimmin juuri Puolustusvoimissa, jonka kulttuurissa ei ole tilaa herkille, kilteille tai muuten "epämiehekkäille" ihmisille. Kuitenkin juuri nuo epämiehekkäinä pidetyt piirteet ovat niitä, joita kannattaisi painottaa hyvinä ominaisuuksina esimerkiksi perheväkivallan vastaisessa työssä. Arvatkaapa seuraavaksi, kummalle mallille altistutaan yhteiskunnan taholta enemmän?

Raakalaismaisesta miehen mallista on hyvä jatkaa äitimyytin konseptiin, jonka elossa pitäminen takaa jatkossakin vaikeuksia lisääntymisikäisille työnhakijanaisille. Niin kauan kuin äitiä pidetään "parempana" vanhempana, lapsen kustannukset kaatuvat nimenomaan äidin työnantajan niskaan ja isien kiinnostus ja mahdollisuudet lapsenhoitoon jäävät vähäisiksi. Vaikka sukupuolisyrjintää yritetään kitkeä erilaisilla lakipykälillä, selkeästi tehokkain tapa olisi puolittaa vanhemmuuden kustannukset työnantajien kesken ja antaa molemmille yhtäläiset mahdollisuudet jäädä lapsen kanssa kotiin. Samalla tehtäisiin arvokasta työtä lasikaton poistamiseksi ja naiset saisivat paremmat mahdollisuudet edetä urallaan.

Lasikatto on paljon puhuttu ilmiö, mutta harvoin muistetaan mainita se tosiasia, että naiset törmäävät toisessa päässä asteikkoa lasilattiaan. Valtaosa vaikeista ongelmista, kuten pitkäaikaistyöttömyydestä, koulutuksen keskeytymisestä ja itsemurhista kertyy miehille. Miehekkyyteen liitettävä ei tartte auttaa -mentaliteetti karsii tehokkaasti apua hakevien miesten jonoa ja lopulta ajaa heidät vaikeuksiin tavalla tai toisella. Nämä nurkkaan ajetut miehet päätyvät epätoivossaan joko rikostilastoihin, vieroitushoitoihin tai pahimmassa tapauksessa mullan alle, koska he kokevat velvollisuudekseen pärjätä ilman apua. Tulisi huomattavasti halvemmaksi ehkäistä näitä ongelmia ennalta ja edistää kulttuuria, jossa jokaisella on oikeus pyytää ja saada tukea tarvittaessa.

Vastakkainasettelun sijaan tulisi katsoa asioita kokonaisuuksina ja pyrkiä edistämään ihmisten hyvinvointia sukupuolesta riippumatta. Naiset on saatu pois kuraportaasta ja miehet huipulle, nyt vielä sama toisinpäin, kiitos.

*laskeutuu alas, ottaa sädekehän pois*

(Lyhyesti: naisten seksuaalinen valta on vaiettu vallankäytön muoto, joka näkyy kulttuurissamme vahvasti. Rakenne on haitallinen miehille, naisille ja sukupuolten väliselle kanssakäymiselle.)

Seuraa jälleen kärjistelyä ja jeesustelua. Olkaa varoitetut.

Mediassa puhutaan paljon vallankäytöstä. On fyysistä valtaa, poliittista valtaa, taloudellista valtaa ja niin edelleen. Ikävän usein yhteistä näille uutisoinneille on se, että ainoina vallankäyttäjinä nähdään miehet ja naiset asetetaan uhrin tai sivustakatsojan asemaan. Poikkeuksia toki on, mutta viiltävän tarkka musta tuntuu -analyysi kertoo vallankäyttäjien olevan enimmäkseen miehiä. Mediassa siis.

Henry Laasanen on kirjoittanut kirjan naisten seksuaalisesta vallasta ja kirjoittaa asiasta aktiivisesti blogissaan. Mainion Perheeni on helvetistä -blogin kirjoittaja kommentoi asiaa omassa kirjoituksessaan, joka vetää mielenkiintoisia siltoja seksuaalisen turhauman ja yöllisen katuväkivallan välille. Molempien kirjoituksista paistaa asenne, jonka mukaan puolet ihmiskunnasta on ilkeitä pihtaajia ja toinen puolet vehkeistään talutettavia lampaita. Valitettavan usein tuo on jopa totta, mutta väitän että se on kulttuurin, ei sukupuolen aiheuttama kahtiajako. Luulisi, että herrojen kirjoittelu tekee vain hallaa jullistamalla kyseistä asetelmaa.

Näiden kannanottojen todellinen arvo piilee siinä, että ne paljastavat haitallisia rakenteita. Se on ensimmäinen askel noiden rakenteiden muuttamiseen.

Nythän on niin, että kaukana menneisyydessä naiset eivät saaneet nauttia seksistä, saati haluta sitä. Silmät kiinni ja jumala mielessä, ei se niin kauaa kestä. Tuli feministinen liike, tuli naisten seksuaalinen vapautuminen, tuli paljon hyvää. Naisellisiksi mielletyistä piirteistä alettiin puhua positiiviseen ja toivottavaan sävyyn, seksistä tuli molemmille sukupuolille nautinnollinen asia ja niin edelleen. Hyvä hyvä.

Silti meille opetetaan jo lapsena, että naiset eivät halua seksiä, eivät katsele miehiä sillä silmällä ja että naisen tulee hävetä kumppaniensa määrää, mikäli se on enemmän kuin yksi. Miehen taas tulee kaataa mahdollisimman monta naista ja tarttua jokaiseen tilaisuuteen kuin se olisi viimeinen tarjous harrastaa seksiä. Median munattomat toimijat kumartelevat näitä ajatusmalleja sankoin joukoin, etteivät vain tulisi leimatuiksi naisvihaisiksi kusipäiksi. Koko ajatusmalli on vanhentunut ja haitallinen molemmille sukupuolille. Kertokaa mitä iloa siitä on, että naiset joutuvat turhaan kahlitsemaan halujaan ja miehet turhautuvat seksin vähyyteen?

Ai se, että naiset saavat valtaa, jota heillä ei muuten ole tarpeeksi? Kaunis ajatus, mutta väärä toimintatapa. Sen sijaan, että paikattaisiin väärää väärällä, pitäisi korjata asenteita siellä, missä valta-asetelmat ovat epätasapainossa. Ei miesten keskimäärin korkeampi tulotaso ole mikään oikeutus sille, että heitä poljetaan suohon jossain toisaalla. Tavoitteena pitäisi olla hyvinvoinnin lisääminen, ei samansuuruisen kurjuuden tuottaminen jokaiselle. Erityisen ongelmallisen tästä kurjuuden tasaamisesta tekee se, että seksuaalisesta turhaumasta kärsivät miehet ovat harvoin niitä samoja, jotka kasvattavat tuloeroja miesten eduksi.

No miten sitten toimia, kun siellä on suo ja täällä vetelä? Vaikea tilanne, mutta tyvestä puuhun.

Laasasen ja kumppaneiden päänavaus on kannustava ensiaskel muutokseen, josta jokainen on vastuussa omalta kohdaltaan. Se, että kulttuurilliset rakenteet ovat mitä ovat, ei tarkoita etteikö niitä voisi muuttaa tai hylätä. Oma asennoitumiseni lähtee kahdesta perustavanlaatuisesta ajatuksesta, joiden lisäksi en keksi muita päteviä lähtökohtia. Niistä voi johtaa päätelmän jos toisenkin, mutta nykykulttuurin kaltaiseen asetelmaan en pääse millään. Päätän narinani eeppisesti näihin kahteen olettamaan, tehkää itse ne johtopäätökset:

1. Miehet pitävät seksistä.
2. Naiset pitävät seksistä.

(Lyhyesti: Suomalainen perheväkivaltatutkimus ja -tiedotus on äärimmäisen yksisilmäistä ja puolueellista. Kyselytutkimukset tehdään tarkoitushakuisesti ja tulokset valjastetaan propagandan välineiksi.)

Jälleen kerran aloitan paasauskirjoituksen, jonka seurauksena saan otsaani sovinistisian, sortajan ja kusipään leiman. Yksi kansanosa kutsuu itkeväksi mammanpojaksi, toinen haihattelevaksi ituhipiksi, kolmas todellisuudesta vieraantuneeksi mulkuksi, joka yrittää sortaa heikompiaan. Koska luet tätä, sain sen viimeinkin kirjoitettua loppuun asti. Seuraa paatosta ja jeesustelua.

Nimittäin.

Minua on jo pitkään ärsyttänyt tapa, jolla Suomessa systemaattisesti sorretaan jumalattoman suurta vähemmistöä. Virallisten lukujen mukaan tähän väestönosaan kuului 2 583 742 ihmistä vuoden 2006 lopulla.

Tämän väestönosan edesottamukset ovat mielenkiintoisen suurennuslasin alla. Ensin päätetään, että kaikki ko. ryhmän edustajat ovat väkivaltaisia, minkä jälkeen "tutkitaan" asiaa kysymällä heidän puolisoidensa tuntemuksia. Väkivaltaisuuden määritelmään sopivat mm. seuraavat väittämät:

- Henkilö on käyttäytynyt tavalla, jonka puoliso on kokenut seksuaalisesti uhkaavaksi
- Henkilö on pitänyt puolisostaan kiinni
- Henkilö on painostanut puolisoaan
- Henkilö on uhkaillut puolisoaan

Ensimmäisenä pistää silmään se, että edellä mainituista käytösmalleista vain yksi sisältää automaattisesti fyysisen kosketuksen. Silti jokainen kelpaa termin "väkivalta" esiintymäksi, vaikka sana on kielessä vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan fyysisen vahingon aiheuttamista. Tulkinnan vääryyttä ei oikaise pätkääkään se, että "tutkimus" on nimetty provosoivasti nimikkeellä "Usko, toivo, hakkaus".

Lisäksi "tutkimusta" tulkitaan miten halutaan. Kysymyksillä, joissa kysytään vain yhden ihmisryhmän "väkivaltaisuutta", päästään yllättävään tulokseen että lähes kaikki "väkivalta" on tarkoitetun ihmisryhmän tekemää. Kukapa olisi uskonut?

Ai niin, jos se ei vielä käynyt selväksi, tämä syrjitty vähemmistö viittaa siis suomalaisiin miehiin. Tällaiset "väkivaltatutkimukset", joissa mustamaalataan kokonaista sukupuolta, ovat rakenteellista väkivaltaa parhaimmillaan. Feministit jaksavat suu vaahdossa kohkata "patriarkaatin sortokoneistosta", mutta parhaimmillaankin kyse on vain padasta ja kattilasta, joilla on molemmilla musta kylki.

Usko, toivo, hakkaus -tyyliset tarkoitushakuisen yksisilmäiset, etukäteen puolueelliset näennäistutkimukset eivät hyödytä ketään. Kaksi väärää ei tee oikeaa, eikä "muiden" kärsimys lisää "omien" hyvinvointia. Tärkeämpää olisi keskittyä kitkemään perheväkivaltaa kaikissa esiintymismuodoissaan, tekijän sukupuolesta huolimatta. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota lastensuojeluun, koska pelkkä väkivallan näkeminenkin on traumatisoivaa ja opettaa vääränlaisia käytösmalleja.

RAY on jo ottanut tärkeän askeleen oikeaan suuntaan myöntämällä apurahan naisen aggressioiden tutkimiseen. Tästähän naisjärjestöt luonnollisesti nostivat äläkän, mikä heille suotakoon. Kyllä minäkin yrittäisin viimeiseen asti peitellä tutkimukseksi naamioidun propagandan paljastumista.

Nyt vain toivon, että tuon tutkimuksen tulokset julkaistaan näyttävästi ja niistä pidetään riittävästi meteliä. Pahoin vain pelkään, ettei medialla ole riittävästi munaa julkaista tietoja, joiden perusteella ne voidaan leimata naisvihaisiksi ja syrjiviksi.

Tämä on vain yksi jäävuoren huipuista, jatkoa seuraa taas kun ärsyynnyn jostain tarpeeksi. Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti.

---

Lisää lukemista aiheesta:

Usko, toivo, hakkaus. Kannattaa kiinnittää huomiota tapaan, jolla "parisuhdeväkivalta" rajataan pelkästään miesten tekemäksi väkivallaksi ja miten lähtökohtana on "kartoittaa naisten uhrikokemuksia".

Kyselylomake, jolla tietoa kerättiin. Sivulla 8 on listattu käytöstavat, jotka tulkitaan "väkivaltaisuudeksi".

Naisjärjestöjen keskusliiton tiedotteita. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida 12.4.2004 julkaistu tiedote ja lukea se ajatuksen kanssa läpi. Onko naisten väkivaltaisuuden tutkiminen todellakin naisilta jotenkin pois? (BTW: Copypastea on harrastettu)

Viralliset luvut Suomen väestöstä 31.12.2006

Wikipedian määritelmä väkivallasta (joojoo, näihin kannattaa suhtautua varauksella, mutta close enough)