Kyllä sitä voi ihminen näemmä elää näinkin vanhaksi, ennen kuin tajuaa elämän pieniä hienouksia. Oikein hävettää, etten ole aiemmin tätä huomannut, mutta jumaleizzön.

Lähikaupan hyllyltä löytää helposti lohifilettä, joka menee vanhaksi pian ja myydään sen takia puoleen hintaan. Siihen kun hieraisee vähän suolaa ja pippuria, lämmäyttää uunissa tunnin ja keittää riisit päälle niin aijai.

Meikä lähtee nyt kokkaamaan.

On se nyt taas kun pienellä ihmisellä kurnii vatsa ja pitäisi syömään päästä. Niin mitäkö tarjoavat ruokalat?

Kesäkurpitsa-marianne-käyrätorvipitsaa?
Kyssäkaali-lakritsipestoa?
Maksamakkara-horsma-peräpuikkohampurilaisia?
Hapankaali-munkkipossu-ummetuslääkeseitä?

Missä lihapullat, hä?

Tiedättehän ne päivät, kun mikään ei onnistu ja olisi kannattanut jäädä punkan pohjalle makaamaan?

Tänään ei onneksi ollut sellainen päivä.

Sain diplomityön discussion-osan siihen pisteeseen, että se täytyy seuraavaksi luetuttaa ohjaajilla ja aloitin introductionin, eli villeimpien veikkausten mukaan valmista voi tulla jo ensi viikolla. Tämä poika valmistuu!

FCFU pelasi loistavasti ja oli kiva pelata, mistä lisää raportissa kun se valmistuu. Stätsit alla.

Kultu laittoi hyvää ruokaa ja sai halia ja pussata <3

Ninjahuusin eBaysta vaihteeksi lisää Legoja. Halvalla, kivakiva.

Mää juon kaliaa. Nam.

Niin ja ne numerot:

Aika 1:17
Light 0:17
Moderate 0:15
Hard 0:45
Max 195
Avg 158
Kcal 831, 30% fat

Voi veljet, tämä se on oikeaa lomaa. Eilisaamuna käytiin verkkokalassa Iin edustalla ja nostettiin kyytiin mukava määrä siikaa, ahventa ja taimenta. Osa kaloista päätyi VP:n satulalaukussa Luotoon, jossa lottosuolauksella ja kahdella lämmitysyrityksellä saatiin fisuihin mainio savun maku. Ruuan päälle hörpittiin vähän valkkaria ja heiluteltiin moottorisahaa, mikäs sen hauskempaa. Sai puuhailla omaan tahtiin ja tehdä välillä jotain käsilläänkin, ei tuntunut pätkääkään työltä vaikka hiki tulikin.

Aurinko on ottanut kiitettävästi naamariin ja sukissa on kovasti sahanpurua, kohta pitäisi lähteä varpajaisiin ja syödä pitsaa (JOU). Voisin siirtyä ympärivuotiselle kesälomalle vaikka heti.

Ulkona tuoksui raitis kesäilta, ilma oli juuri sopivan lämmin ja pari hyttystä kierteli jaloissa, kun kävin niittämässä ikioman kasvimaani satoa. Retiisit kasvavat aivan tolkutonta vauhtia ja viidessä viikossa on maalta saatu enemmän kuin itse jaksaa syödä. Hyviähän ne ovat, mutta sellaisenaan vähän turhankin ärhäköitä.

Niin että haluaako joku sataprosenttisen luomuviljeltyjä, rakkaudella hoidettuja retiisejä salaattiinsa? Täältä saa käydä poimimassa tai teekupillista vastaan voin vaikka tuoda tuliaisina.

Taas on uusavuttomuus ja paapominen huipussaan. Sairaalloisen ylipainoinen puolitoistavuotias on malliesimerkki siitä, miksi kannatan lapsenteon luvanvaraisuutta, ongelmineen kaikkineen.

Alle kouluikäinen lapsi syö tasan sitä, mitä vanhemmat hänelle tarjoavat. Jos eteen kannetaan jatkuvasti ranskalaisia, limsaa ja muuta paskaa, onko kumma että muksu tottuu niihin ja terveys vaarantuu? Vapaa kasvatus saattaa olla tavoiteltava juttu kanalassa, mutta lapsiin sovellettuna tuloksena näyttää olevan vastuuttomia ja uusavuttomia punkeroita, jotka tappavat itsensä hitaasti syömällä valmismoskaa ja roikottamalla alahuulta telkkarin ääressä. Ylipainoonkin on olemassa monta hyväksyttävää syytä (sairaudet, vaikeat elämäntilanteet), mutta lapsena opitut huonot ruokailutottumukset eivät ole sellainen. Ikävä kyllä kokkaustaidoton kansanosa siirtää kädettömyytensä myös lapsilleen, joiden on myöhemmin todella vaikea muuttaa tottumuksiaan.

Myönnetään, onhan se kokkaaminen aikaavievää jos vertaa mikroaterioihin, ja helppohan se on lapsettomana puskasta huudella. Minun vertailukohtani on omissa vanhemmissani, jotka pitkienkin työpäivien päälle jaksoivat laittaa oikeaa ruokaa ja salaattia, turvautuen valmiimpiin ratkaisuihin vain harvoin. Hatunnosto siitä, pyrin kyllä samaan jos jonakin päivänä jälkikasvua päätän hankkia.

Tiijättekö mussukat.

Tässä on koko iltapäivä käyty kaupassa, sekoitettu, paistettu, vaahdotettu, redusoitu, keitetty, jäähdytetty, maustettu ja ties mitä muuta. Lopputuloksena maha on nyt täynnä hirvenlihapullia, lohkoperunoita, salaattia ja punaviinikastiketta, minkä lisäksi pakastimessa on jäähtymässä vastakuorrutettu Sacher-kakku, jollaisessa on Finelin mukaan aivan pirusti kaloreita, rasvaa ja hiilihydraatteja. Joka neljäs lusikallinen on puhdasta läskiä, eli eihän se voi olla pahaa. Pikaisesti laskien koko tuotoksessa on energiaa sen verran, että meikäläisen päivän tarve täyttyy tuolla yhdellä kakulla helposti. Minnen välitä, ja tiiättekö mistä se johtuu?

Se on kaikki kiinni siitä, etten syö kaloreita, hivenaineita tai ravinteita, kuten nykyään näyttää trendi olevan. Sen sijaan syön Oikeaa Ruokaa ja kroppani kertoo, mistä pitää ja mistä ei. Pari peräkkäistä kertaa roskaruokaa ja voin olla varma, että vatsa ilmoittaa huonosta ruuasta v-ilemalla, mutta pari päivää kunnollista evästä ja kaikki on taas kunnossa. Aina ei ole ollut näin, mutta kaikkeen voi opetella. Se ei vain tapahdu hetkessä.

Seuraavaksi katson lätkää, syön viipaleen tai kaksi tuota läskikakkua, juon punkkua ja kalijaa, ja kaikki tämä hyvällä omatunnolla. Kroppa on minulle kaveri, joka toteuttaa minun toiveitani sitä mukaa kun minä kuuntelen sitä. Suhtaudun siihen samoin kuin muihinkin ihmisiin, eli yritän kuunnella sitä ja myötäelää fyysisen olemukseni kanssa sulassa sovussa. Koko ihmiskunta ei varmaan voi koskaan tulla toimeen keskenään, mutta omalta osaltani yritän niin kauan kuin henki pihisee. Mikäpä olisikaan parempi aloitus kuin olla sinut ja ystävä oman kroppansa kanssa?

Pikapyrähdys pihalla ennen lätkää, kalijaa ja pitsaa. Lättyihin saatiin upotettua kilon verran lihaa, puolitoista kiloa juustoa, erinäinen määrä vihanneksia ja katkarapuja, pari pussia kinkkusuikaleita ja reilun puolen litran nesteeseen leivottu taikinamäärä. Ensimmäinen on uunissa, ja on jo aikakin.

Lenkillä kävi silleensä että:

Aika 0:30
Light 0:02
Moderate 0:06
Hard 0:22
Max 171
Avg 156
Kcal 332, 35% fat
Matka 4300m

Kyllä kroppa tietää, mitä haluaa. Sitä pitää vain osata kuunnella.

Olen jo aikani (ehkä puoli vuotta) kääntänyt ajatusmaailmaani siihen suuntaan, että lautaselle otetaan puolet salaattia, neljännes pääruokaa ja neljännes lisäkettä. Kotona tuota mallia on vähän työläämpi toteuttaa, mutta työpaikkalounaalla olen sitä viikon verran kokeillut ja kroppa on kiittänyt. Tavanomisen ähkyn sijaan olo on kylläinen, mutta kevyt, ja nälkä pysyy pois saman ajan kuin ennenkin. Lautasmalli toimii, mikä ei niinkään ollut yllätys.

Terveellisen ruuan puffaamista painokkaammin yritän tällä sanoa, että elämäntapojen muutokset eivät tapahdu hetkessä. Ajatukset vaativat kypsyttelyä ja aikaa, vaikka olisikin kiva kääntää junaa 180 astetta samalla sekunnilla kun ajatus ilmestyy. Mieli vain tahtoo olla sellainen keksintö, että se vaatii totuttelua, taivuttelua ja maanittelua kääntyäkseen. Sitten kun harkinta-aika on ohi ja ajatus käynyt päässä silloin tällöin, se tuppaa vain toteutumaan. Ei pakkopakkopakko-kituutusta, ei epämiellyttävää tutun ja turvallisen hylkäämistä eikä sitä ärsyttävistä ärsyttävintä eli morkkista epäonnistumisesta. Vain aikaa.

Ei siitä montaa vuotta ole, kun laitoin teemotilliseen 4 palaa sokeria ja söin lounaaksi pitsaa joka ikinen kesätyöpäivä. Ainoa tuoreeseen viittava oli valkosipulimurska, jota oli jokaisen palan päällä noin ruokalusikallinen. Viikonloput sitten pämpättiin äijäporukalla, mikä oli omiaan kruunaamaan muutenkin epäterveelliset elintavat. Vain kusipäisen hyvä tuuri geenilotossa pelasti kymmenien kilojen ylipainolta.

En olisi nykyisessä elämäntilanteessani, jollen olisi aktiivisesti harjoittanut mieleni käännyttämistä pitkällä aikavälillä. Monet aiotut muutokset ovat unohtuneet välillä jopa kuukausiksi, mutta aika ajoin ne palaavat mieleen ja ohjaavat pikkuhiljaa oikeaan suuntaan. Jotkut ottavat viikon, toisissa menee kolme vuotta, mutta kaikki oikeasti haluamani muutokset ovat toteutuneet jossain vaiheessa. Tiedän, että voin tehdä samantyyppisiä muutoksia jatkossakin, kun otan ne oikeasti tavoitteeksi.

Kokeilin pitkästä aikaa Guitar Heroa, eikä se vanha taito näemmä mihinkään katoa. Vaikka Through Fire and Flames ei vieläkään taivu expertillä, pariin muuhun tuli soiteltua henkilökohtaiset ennätyslukemat ja muutamakin vaikeana pidetty tilu hulahti läpi kuin ruoka-annos meikäläisestä.

Which reminds me, pitäiskin taas syödä. Näläkä.

Pahin väsy ja rikkonaisuus meni eilen ohi. Tärkeimpinä tekijöinä olivat tukeva ruoka, fyysisesti riittävän kevyt puuhailu ja riittävä ajatuksenlento rikutreenien naurunremakassa. Catesbyn hillitön imitaatio Kummelin biologiaa opettavasta rehtorista reväytti useammankin katsojan vatsalihakset sellaiseen kuntoon, että salilla ei pahemmin tarvitse käydää pariin viikkoon. Se jos mikä oli rentouttavaa ja vei ajatuksia muualle arjen kiireestä. Shoppailu piristi myös, kävin poimimassa Tissikukkulan alennusmyynneistä uuden repun ja lautakengät kohtalaisen edullisesti. Huomenna katsomaan pianoa kotiin.

Painonhallinta toimii, ja viimeksi punnitusta 66 kilosta on edetty kuuden voipaketin verran. Ruokavalio, liikunta ja riittävä uni ovat hyväksi, vaikka viimeisin onkin ollut vähän huonolla tolalla muutaman yön ajan. Viime yö oli jo parempi, heräsin vain aamulla ennen kuutta enkä saanut uudestaan unen päästä kiinni. Tulin sitten töihin ja viimeistelin ensimmäisen työversion D:n toisesta luvusta, joka on siis ensimmäinen valmistuva kokonaisuus. Ykköskappaletta on vähän vaikea kirjoittaa ennen muita, koska siinä kerrotaan mitä työ pitää sisällään. Toivottavasti ohjaajat vaivautuvat tällä kertaa lukemaan heille lähettämäni kappaleet, jotta voin laittaa ne eteenpäin yliopistolle.

Tekisi mieleni uimaan, mutten ole varma riittääkö kropassa potku. Menemistä riittää taas iltaysiin-kymppiin asti, unta on takana tavallista vähemmän ja niin edelleen. Saas nähdä.

Muutamassa päivässä on taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Mennään lyhyesti, pala palalta.

Häät olivat loistavat. Ruoka oli hyvää, seura oli mainiota, hääpari upea ja ohjelma rokkaava. Suurkiitokset vielä ännännen kerran.

Viikonloppu oli muutenkin huibua. Kiitos neiti S, neiti H, neiti L, neiti E, hra M, hra J, hra J, neiti M, neiti K, neiti L, neiti H, hra T, neiti E, rva M, hra H ja kaikki te, jotka unohdin listasta. Pelastitte hiton paljon.

Intialainen ruoka on hyvää.

Vastuullinen alkoholinkäyttö on jotain, mitä suosittelen kaikille juopottelua harrastaville.

Lihakset kasvavat, kun niille antaa rakennusaineita.

Tykkään Hänestä <3

En tykkää bluescreeneistä maanantaiaamuna.

Tämän päivän aikataulut ovat menneet enemmän kuin putkeen. Bussia ei tarvinnut juuri odotella, uimahallin ohjeissa annettu puolitoista tuntia tuli käytettyä kokonaan ja kaupungilla saavuin kohtaamispisteelle täsmälleen samaan aikaan kohdattavien taksin kanssa. Syömää ja juomaa hyvässä seurassa, mukavien jutustelua ja laatuaikaa, kyllä kelpaa. Ja firman piikkiin vieläpä.

Itse uimareissu rokkasi kympillä. Luulin, että viideltä saa ängetä altaaseen kyynärpäätaktiikalla, mutta oikeasti tilaa olikin enemmän kuin riittävästi. Ensimmäinen kilometri oli ihan lievähkösti nihkeää, mutta sen jälkeen kroppa liukui vedessä kuin rasvattu majava. Puolentoista kohdalla ei väsyttänyt liikaa, joten tempaisin 2 kilsaa täyteen. Kas näin:

Aika 0:55
Light 0:00
Moderate 0:36
Hard 0:19
Max 173
Avg 155
Kcal 506, 40% fat

(Lyhyesti: laihdutuskuurit eivät toimi. Vaaditaan pysyviä muutoksia, että saadaan pysyviä tuloksia.)

Disclaimer: sisältää mielipidevetoista musta tuntuu -lässynläätä, joka saattaa tuntua henkilökohtaiselta tökkimiseltä. Esimerkit ovat kuvitteellisia ja yhtymäkohdat tosielämään sattumaa.

Blogilistaa selatessa on vaikea välttyä törmäämästä miljoonaan painonpudotuspäiväkirjaan. Niistä voi lukea, kuinka monta hehtokaloria teelusikallisessa kahvimaitoa on ja montako sataa grammaa paino on pudonnut eilisestä. Aivan loistavaa, että omasta ulkomuodosta pidetään huolta, mutta suhteellisuudentaju tuntuu olevan hukassa. 300 kilokaloria päivässä? 10 kiloa kahdessa kuukaudessa? Painoindeksi 18 ja tavoitteena pudottaa kiloja? Kukkuu?

Neuroottinen vaa'an tuijottaminen on jo sinänsä hassua, että ihmisen paino vaihtelee vuorokaudenajan, vatsan sisällön, nestemäärien ja miljuunan muun asian myötä ainakin kilon tai kaksi päivittäin. Omalta kohdaltani laitan alle kolmen kilon vaihtelut tuon piikkiin, enkä muutenkaan muista käydä vaa'alla säännöllisesti. Puhumattakaan siitä, että alhainen paino ja kaunis ulkomuoto eivät ole synonyymeja. Lihas painaa enemmän kuin läski.

Käsittääkseni laihdutuksen (aivan kuten oman saliprojektinikin) ensisijainen tavoite on miellyttävämpi ulkomuoto. Halutaan eroon siitä pehmeästä, muodottomasta rasvasta ja tilalle kaunislinjainen, timmi kroppa. Hyvä juttu.

Mietitäänpä sitten hetki, mikä antaa kropalle kauniin ulkomuodon. Läski? Liian löysää. Luut? Liian kulmikasta. Iho? Liian ohutta. Jänteet? Niitä ei ole joka paikassa. Sisäelimet ja nollaa lähenevä rasvaprosentti? Get real.

Jäljelle jäävät nuo ihmiskehon rakkaat liikuttajat, lihakset. Hyväkuntoiset lihakset muotoilevat kehoa tehokkaasti ja tekevät esteettisen vaikutelman. Niitä hyviä lihaksia ei sitten saakaan kuin yhdellä tavalla, ja se on liikunta. Kalorimäärän dramaattinen pudotus syö ehkä rasvaa, mutta yhtä varmasti se syö lihaksista viimeisenkin muodokkuuden. Jos läski sattuukin lähtemään, jäljelle jää nahkapussillinen luita. Kaunistako?

No onhan se, sanoo nykymedia. Lehtien, mainosten, television ja muotimaailman ihannoima langanlaiha naiskuva on sairalloinen. Henkilökohtaisesti en tunne ketään, joka ko. vartalotyyppiä kauniina pitäisi, mutta jostainhan sen on tultava. Onko se sitten heiluriefektiä ylipainon yleistymisestä vai jälleen yksi ohimenevä trendi, jota jälkeenpäin kauhistellaan. Mene ja tiedä. Terveen ihmisen malli se kuitenkaan ei ole, eikä sellaiseen ulkomuotoon tulisi kenenkään pyrkiä.

Tuosta pyrkimisestä vielä. Miten hitossa laihdutuskuurien luullaan toimivan? Että puoli vuotta kärvistellään nälässä ja paino putoaa, sitten palataan takaisin vanhoihin tapoihin ja pysytään saavutetussa painossa historian voimalla? Puolen vuoden aikana kroppa muuttuu mystisesti sellaiseksi, että mässäily ei enää näykään missään? Onnea vain yritykselle.

Ai mitenkö sitten? Minun reseptini on säännöllinen liikunta, 5-6 ruokailua päivässä, riittävät yöunet ja peilin käyttö mittarina vaa'an sijaan. Lautaselle puolet kasviksia, neljännes lihaa/kalaa/kanaa ja neljännes riisi/peruna/pasta-osastoa. Kerran viikossa kohtuudella herkkuja, jos tuntuu että niitä on ikävä, mutta napostelu ja limsat pois arkipäivän ruokavaliosta. Ei mitään natsikuria tai rangaistuspäiviä lipsumisista, vaan vakaa pyrkimys terveelliseen ja säännölliseen ruokavalioon. Ei kuureja, vaan elämänmuutos. Oma tarkoitus on jatkaa tällä tavalla niin kauan kuin ukko vain potkii.

Ja kyllä, hyvä se minun on jeesustella, kun mikään ei tartu läskinä vatsan ympärille tai käsivarsiin. Vaikka olenkin siunattu näin onnellisilla geeneillä, pyrin terveelliseen ateriointiin ja syön hyvin vähän herkkuja. Vaikka ne eivät ulkomuotooni vaikuttaisikaan, ylimääräinen rasva kyllä tukkii minunkin verisuoniani. Melkein mieluummin lihoisin ylensyönnistä, koska silloin olisi muutakin kuin kirjatieto kannustamassa kropasta huolehtimisessa. Tasan eivät mene nallekarkit.

---

Harvinaisen epämääräinen nettilähde mutuilun tueksi.

Jahas. Pitäisi vääntää kiukulla noita opetusmateriaaleja huomiseksi, mutta niin sitä vain keksii aina oheistoimintaa. Tosin tällä hetkellä tilanne näyttää kohtuullisen hyvältä, matskua on jo tuotettuna hyvänen määrä ja lisää ehtii vielä tänään puskemaan. Valehdellaan nyt itselle hetki ja pidetään "luovaa taukoa".

Keittiössä muhii hirvipaisti marinadissa ja vierestä löytyy punkkupullo palanpainikkeeksi. Illalla voisi taas lämmittää saunan ja nukkua hyvin ennen huomenna alkavaa tiedeleirinakkia. Ohjelmaa näkyy olevan joka päivälle klo 08:00-21:30, joten urheilemaankaan ei sieltä taida ehtiä. Palkka on olematon, päivät pitkiä ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet 0, mutta silti sinne lähtee enemmän kuin mielellään. Apuopettajan hommien lisäksi lupauduin pitämään yhden kappaleen luentoja, joille siis nuo mainitsemani materiaalitkin pitää tehdä.

Sanotaanko nyt tähän kohtaan vielä näin että elämä on viime aikoina ollut mukavampaa kuin koko vuonna aiemmin. Syyn tiedättekin (tuitui, luet(te) kuitenkin).