No käytiin sitten kuntonyrkkeilemässä. Odotin massiivista rääkkiä, jonka jälkeen kroppa huutaa hoosiannaa ja mieli lepää tyhjänä.

Vaan ei.

Alkuun ihan asiallista lämmittelyä ja pikkuisen tekniikkatreeniä ensikertalaiselle, minkä jälkeen hetki hanskojen pieksämistä. Siihen päälle kuntopiiriä, jonka aikana aloin pikkuhiljaa lämmetä ja päästä vauhtiin. Piirikin loppui lyhyeen ja juomatauon jälkeen alkoi jo venyttely, eli suunnaton pettymys. Vaikka hiki virtasikin melkein alusta asti, jäin kaipaamaan sitä viimeistä rutistusta jossa olisi otettu miehestä mehut irti. Velipoika kyllä lupaili, että tiistaisin meno paranee väen vähentyessä, joten toisen kierroksen voisi vielä kokeilla. Nykyisellään ei vakuuttanut.

Jos ei olisi ollut muuta menoa, olisin painellut tuolta suoraan uimahallille ja piiskannut loputkin tehot ulos.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Subi pelasti illan, kiitos Minna!