Vähänkö huibua. Parin tunnin päästä isäntälauma kirmaa mestoille ja pystyyn laitetaan sauna- ja syömäiltamat. Siinä sivussa pieksetään Xboxilla Bombermania ja Guitar Heroa, lennätetään pienoishelikopteria ja toki perinteisesti juuaan kalijaa. Ruokalistalla on miehekkään yksinkertaisesti Pizza Cardiovascularis, jonka tarkka resepti on paitsi valtiosalaisuus, myös mysteeri leipojilleenkin. Ainoa varma tuntomerkki on rasva, jota saa jynssätä uuninpohjalta ensi viikollakin ja josta osa kannattaa kaataa pois ennen pizzan nauttimista.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, menot jatkuvat jossain vaiheessa kahdessa kantakapakassamme Kauppurienkadulla. Hyviä paikkoja, ei siinä mitään, mutta jotain uutta voisi kokeilla välillä. Jos vaikka yrittäisi houkutella ukot katsastamaan uuden sedulan tai pudottaisi hiasta jonkun totaalisen yllärikortin. Saapa nähdä.

Tänään on ollut hyvä päivä. Kiireetön aamupala, aikaa heräillä ja vähän Guitar Heroa aamun ratoksi. Kauppareissulta tarttui kerrankin mukaan lähes kaikki mitä pitikin, ainoastaan uusi katuharja jäi vielä hankkimatta. Eipä sillä mitään tekisikään, kun pihalla sataa lähinnä vettä.

Imuroin ja tiskasin, ja kyllähän kannatti: elokuusta hukkuneeksi luulemani hopeasormus luikerteli imuroinnin yhteydessä esiin sängyn alta. Kesän aikana hävitin jo yhden kaulaketjun, joten tämä löytö oli enemmän kuin mieluisa.

Hörpin kirjoittamisen lomassa jatkuvasti vettä, ihan vain testatakseni onko nesteytyksellä jotain olennaista vaikutusta dagen efteriin. Ainakin pari litraa pitää kiskoa ennen juopottelun aloittamista, huomenna sitten nähdään tulokset. Kommentoin sitten millainen olo on heräillessä.

(Okei, vinkiksi: 2511 -> wiki, see also)

---

<~87?OZ@<6O)DBNM,jDEsqBcqA'Eaa$2@3BW&CNF4N+D#8'ASrVQ1B~>

Aina silloin tällöin joku kysyy, mihin uskon. Vastauksia on yhtä monta kuin kysyjiäkin, mutta jatkokysymys on useimmiten se sama "eiku silleen oikeesti" tai "tarkotin että tunnustatko jotain uskontoa". Kävin pari päivää sitten mielenkiintoisen, vaikkakin lyhyen keskustelun siitä, mikä edes lasketaan uskonnoksi - sopiiko buddhalaisuus sanan "uskonto" tiukkaan määritelmään ja niin edelleen.

Niin, oikeastaan sillä ei ole väliä. On ihan sama, sopiiko oma uskoni johonkin määritelmään tai onko sillä virallista nimeä, minulle riittää että olen sen itselleni todennut toimivaksi.

Eilen sain jälleen huomata, kuinka hyvin uskontoni ("", if you wish) oikeasti toimiikaan. Minnalla oli viikonloppuna synttärit, mutta syystä ynnä toisesta niiden juhliminen meni pahasti mönkään. Omalla toiminnallani oli isompi kuin pieni vaikutus asiaan, joten halusin hyvittää asian. Idean toiseksi isäksi rekrytoin Muffen, joka osoittautuikin korvaamattomaksi avuksi kakkua leipoessa. Jos ihan rehellisiä ollaan, minä taisin olla se verraton apu - ja sitäkin vain silloin, kun kuskasin talvirenkaita autotalliin Muffen häärätessä keittiössä.

Minnan ilme oli näkemisen arvoinen, eikä allekirjoittaneella ja Muffella taida taas hetkeen olla pelkoa heterosyytöksistä.

Ja kyllä, tämä liittyy siihen uskontooni (joojoo, s/uskontooni/"uskontooni"/;). Sen voi tiivistää kahteen lauseeseen, joista jälkimmäinen liittyy vahvasti eiliseen:

Kun teen pahaa, voin huonosti.
Kun teen hyvää, voin hyvin.