Tämä oli taas niitä aamuja, kun käyntiin pääseminen kestää ja kestää. Kroppa on kipeänä ja silmät puolitangossa, aivojen mukanaolosta en viitsi edes aloittaa. Ja tässä muka pitäisi Dannya kirjottaa, right.

Tämä ja seuraava viikko ovat aikatauluiltaan puhdasta kuolemaa. Töiden jälkeen kerkeää olla maksimissaan tunnin kotona, sen jälkeen kiiruhdetaan rikutreeneihin ja niistä kotiudutaan kympin aikaan. Suihku, unta ja om start, toistetaan kunnes viikonloppu tai yliväsymys korjaa satoaan.

Olen nyt 20 minuuttia yrittänyt tajuta, mitä ensimmäisessä avaamassani työmailissa sanotaan. Yksittäiset sanat hahmottuvat, mutta asiatekstin ymmärtäminen on vielä täysin ylivoimaista. Pää on ihan jäässä. Onneksi tästä hommasta maksetaan kuukausi- eikä urakkapalkkaa.

Mainittakoon editinä vielä, että uudenkin työkoneen saa kaatumaan. Olisi se parempaankin väliin voinut tapahtua, kiitos kysymästä.

Ärkele.

Mökkiviikonloppu tuli todella tarpeeseen. Irrottautuminen kaikesta arkisesta teki hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin, vaikka jälkimmäinen onkin vähän kipeänä vieraan sängyn ja polttopuiden roudaamisen jäljiltä. Myöskään toistakymmentä astetta kylmä vessan istuin ei suoranaisesti kroppaa hellinyt, mutta siitä huolimatta mieli on levännyt ja kiireetön. Ei tuollaisissa oloissa jatkuvasti jaksaisi elää, mutta silloin tällöin tulee tarpeeseen.

Mökillä aikaa riitti, joten pistettiin kooten muutamakin palapeli. Ensimmäisenä esittelyssä on 204-palainen Aatamin luominen, joka uskonnollisesta aihepiiristään huolimatta (ja hieman muista syistä) tarttui mukaan Stockmannilta. Mielenkiintoinen, vaikkakin haastava tapaus oli tämä. Yoda I speak no longer.

Seuraavaksi übersöpö Nalle Puh -pallopalapeli (60 palaa), jonka kasaaminen kävi hyvinkin joutuisasti. Veikkaan, ettei mennyt tuntiakaan, mutta vähemmänpuoleisesti tuli kelloa katseltua koko viikonloppuna. Välipalaksi oikein mainio ja suht edullinen keksintö, noita voisi tehdä ison liudan leviteltäväksi sinne tänne.

Kolmantena tehtiin vielä 240-palainen viidakkoaiheinen pallo, joka sekin hujahti kohtuullisen nopeasti. Koska kotini on muutenkin täynnä norsuaiheisia koriste-esineitä, tuokin löytänee paikkansa olohuoneestani pienen hakemisen jälkeen. Tarttee vielä antaa ajatuksen hautua hetki.

Haluaisin kertoa teille mussukoille kaikenlaista viikonlopusta, ihanasta illallisesta Hänen kanssaan, työkoneen kaatuilusta, luetuista kirjoista, erään ministerin uusimmista toilailuista ja ties mistä, mutta nyt ei riitä aika eikä virta. Ehkä myöhemmin, kultapupuset.

Kroppa on väsynyt ja jumissa, mutta mieli virkeä parin päivän latautumisesta. Tähän kunnon yöunet ja taas on mies valmis arjen koitoksiin. Huomenna taas dippatyön kimppuun.

Näin se homma taas etenee. Sain pinkan materiaalia luettavaksi diplomityötä varten ja ensi viikoksi luvattiin tutkia aihealueen painotuksia tarkemmin. Pikkuvikana kaikki materiaali on tietokannoissa, joihin minulle ei ole vaivauduttu hankkimaan tunnuksia, joten loppuviikko meneekin niitä odotellessa.

Löysin eilen osaston sivuilta diplomityöpohjan, jota olen kääntänyt englanniksi ja johon olen hahmotellut sisälmysluetteloa nykytiedon valossa. Todennäköisesti sisältöä joutuu muuttamaan radikaalisti heti ensi viikolla ja vähemmän radikaalisti vielä n+1 kertaa, mutta sainpa ainakin automaattiset muotoilut ja sellaiset toimimaan.

Tänään hipsin opintoneuvojan luo sumplimaan viimeisten kurssien suoritusta sekä jättämään hakemukset D-työaiheesta ja työn kirjoittamisesta kolmannella kotimaisella. Siinä samalla saa varmaan täytellä kaiken maailman lippalappusia ja opintosuunnitelmia, mutta joskus nekin on tehtävä. Tutkinto taskuun tämän vuoden aikana ja hyvä tulee.

Toissapäiväinen treeni tuntuu vieläkin selässä ja hartioissa, pitäisi jaksaa uimaan että saisi suurimmat jumit auki. Veikkaan vaan että tänään(kään) ei paljon lepäilyä kummempaan riitä virta.

*KRUNTS*

Tämän paremmin en osaa litteroida ääntä, joka kuuluu toimistotuoliperunan lavoista urheilusuorituksen jälkeisenä aamuna. Jostain syystä jumitus ei ole niin paha kuin pelkäsin, vaikkakin yläselän lihasmuistissa on selkeät jäljet jokaisesta vedosta.

Aamu lähti käyntiin tavallista paremmissa merkeissä. Heräsin vartin ennen kellonsoittoa ja söin kunnon aamupuurot. Samaan aikaan ulko-ovesta (omastaan, pervot) lähtenyt naapuri toivotti reippaasti huomenta ja työmatkalla oli myötätuuli. Epähuomioissani laitoin teemukilliseen kaksi pylpyrää makeutusta yhden sijaan, mutta se on vain maallista.

Teenjuonnista tuli mieleeni kaksi asiaa, joita töissä tulee harrastettua. Pahvimukeja on näytön vieressä komeahko pino (itse asiassa kolme), koska tältä pöydältä nuo tornit eivät siivoojan mukaan näytä lähtevän. Tarkalleen ottaen noita mukeja on tuossa 146, eli neljäs pino alkanee vielä tällä viikolla.

Lukiessani (sitä saa harrastaa tässä työssä paljon) pilkon lusikoita. Kertakäyttöinen muovilusikka menee muutamalla kikalla todella näteiksi palasiksi, joista on helppo sitten napsia enintään 5 * 5 millimetrin sirpaleita. Sitten Joskus(™) voitte lukea ennätysten kirjasta kuinka paljon joku hullu noksuinsinööri on laittanut aikaa ja vaivaa muumilimsapullojen täyttämiseen kertakäyttölusikoilla. Lapsi on terve kun se leikkii.

Paitsi että minähän en ole töissä Nokialla, eikä minusta koskaan tule insinööriä.